Matka jatkui Yosemitesta kohti Lake Tahoeta. Löysimme matkan varrelta kivan campgroundin, jossa oli picnicpöydätkin. Monesti tiet, jotka menevät leiripaikoille, ovat huonossa kunnossa olevia hiekkateitä, joten tälläkin kertaa oli mentävä ensin jalan katsomaan, kannattaako perille asti yrittää.
Jenkkinaapurimme tulivat iloisesti moikkaamaan ja juttelemaan. He olivat viettämässä ystäväperheen kanssa viikonloppua telttaillen. He hämmästelivät meidän autoa, ”teillä on lavuaarikin, whaaat?!”
Jaakko lähti iltapäivälenkille, minä jäin chillaamaan ja valmistelemaan ruokaa. Teimme ruuaksi viime reissulta bravuuriksi tullutta nakkipastaa: Vegenakkeja, paistettuja kasviksia, valkosipulia ja mausteita. Kaikki ainekset vain sekoitetaan pastan kanssa.
Näillä seuduilla tulee jo iltaisin huomattavasti viileämpi, kuin aavikkoseuduilla. Yöllä lämpötila laski varmasti lähelle nollaa, sillä aamulla oli vain kuusi astetta. Onneksi aurinko lämmittää hyvin ja nopeasti noustuaan. On kuitenkin mielenkiintoista, miten lämpötila vaihtelee todella lämpimästä hyvin kylmään.
Vihdoin oli aika tehdä aamiaiseksi kuuluisia pannukakkuja, joista tuli reseptipyyntöjä viimevuodelta, kun ihmiset katselivat instagram storyja, missä oli melkein joka aamu pannukakkuja. Ne ovatkin hyvin simppelit ainakin näin reissun päällä: Yksi banaani muussataan, siihen sekaan mantelimaitoa, sitten jauhoja ja ripaus ruokasoodaa.
Jaakko tuli lenkiltä juuri sopivasti, kun olin saanut pannukakut pöytään. Lähdettiin hiljalleen aamiaisen jälkeen jatkamaan matkaa.
Edellisiltana oli ollut todella voimakas maanjäristys. Isä oli laittanut siitä viestiä. Vasta näin jälkeenpäin tajusimme, että illalla ihmettelemämme auton heiluminen oli ollut juuri maanjäristyksen aikaan! Illalla samaan aikaan korttia pelatessamme olin kysymässä Jaakolta ”miksi tämä auto heiluu?”, mutta Jaakko ehti kysyä ”heilutatko sä tätä autoa?” ”No en!”. ”Eihän siellä edes tuulekaan?” Tuntui ihan siltä, kuin joku olisi heiluttanut tai työntänyt autoa sivulta voimakkaasti. Onneksi olimme turvallisen matkan päässä Ridge Crestin maanjäristysalueelta.
Matkalla radiosta tuli uutinen, että karhu oli mennyt autoon Lake Tahoella ja onnistunut lukitsemaan itsensä sinne. Poliisin oli täytynyt mennä päästämään karhu pois autosta. Täytyy siis muistaa pitää yöllä ovet lukossa.
Lake Tahoen liepeillä campgroundit olivat todella täynnä. Saimme paikan maksulliselta leirintäalueelta. Kyllä ne niin sanotut wild campingit on meidän juttu, mutta välillä voi tulla tällaiseenkin. Maksullisilla alueilla on tietyt spotit, mihin auton voi ajaa ja usein siinä vieressä on picnicpöytä. Pöytiä saattaa joskus löytyä myös joistain wild camping paikoista. Maksullisilla paikoilla on joko kuivakäymälä tai vesivessa, joskus myös suihkut, kuten nyt tällä alueella. On mukava silloin tällöin päästä kunnon suihkuun.
Kävimme tekemässä 14 kilometrin retken läheisillä poluilla. Karhuja ei tullut vastaan, vaikka Jaakko olisi toivonut näkevänsä sellaisen. Lenkin jälkeen lämmin suihku tuntui hyvältä. Suihku toimi erityisellä kolikolla, joita pystyi vaihtamaan seteleillä automaatista. Yhdellä kolikolla sai kolmen minuutin suihkun.
Kävellessämme suihkulta autolle fliparit läpsyttäen, mietimme, että olisipa kiva mennä suppaamaan järvelle. Katsoimme netistä, että yksi suppilauta maksaa 50 dollaria. Huhhuh, ei ehkä sittenkään. Luimme samalla, että järvellä järjestetään sukellusta. Siihen on kuitenkin ilmeisesti jotain erityisvaatimuksia, koska ollaan niin korkealla. Kyseessä olisi silloin vuoristosukellus. Ja mitähän sukellus maksaa, jos suppilaudan vuokraaminen on 50 dollaria. Harmi, on jo ikävä sukeltamista, kun sitä ei ole päässyt pariin vuoteen tekemään.
Alkoi olla ilta ja hämärtyä, kun suihkut oli hoidettu. Tänään illalliseksi oli tortilloja: Pannulla paistettua papumössöä, siihen maissia sekoitettuna ja lisäksi salaattia sekä tulista guacamole kastiketta. Ruuan jälkeen siirryttiin jo aika nopeasti autoon, koska hyttyset kiusasivat. Ilta venähti vähän myöhemmäksi, kun mentiin vasta kymmenen aikaan nukkumaan. Edeltävinä päivinä olemme simahtaneet jo aikaisemmin.
